Kotisivu » Talous ja politiikka » Mikä on FINRA - Välimiesmenettelyn ja sovittelun historia ja säännöt

    Mikä on FINRA - Välimiesmenettelyn ja sovittelun historia ja säännöt

    Vaikka arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC) vastaa ensisijaisesti tämän "turvallisen" kauppaympäristön luomisesta, toinen FINRA-niminen organisaatio toimii ensimmäisenä puolustuslinjana sijoittajien suojelemisessa ja arvopaperimarkkina-alan sääntelyssä..

    FINRAn luonne ja tarkoitus

    Rahoitusalan sääntelyviranomainen (FINRA) toimii SEC: n alaisuudessa ja lainkäyttövallan alaisena Yhdysvaltojen arvopaperiteollisuuden itsesääntelyjärjestönä (SRO). Se seuraa ja sääntelee kaikkia arvopaperikauppoja, toimia ja tietueita, vaihtoalustoja ja alan henkilöstöä, ja toimii puskuriorganisaationa arvopaperimarkkinoiden ja SEC: n välillä..

    Arvopaperiteollisuus on valtava. Siihen kuuluu yli 4500 välitysyritystä, joilla on yli 160 000 toimipistettä ympäri maata, lähes 635 000 rekisteröityä välittäjää ja päämiestä sekä hallinto- ja sääntöjen noudattamiseen tähtäävää henkilöstöä, joilla on myös lupa myydä arvopapereita. FINRA valvoo heitä kaikkia. Se ei vain vaadi ja hallitse arvopapereita myyvien lisensointia, vaan myös luo ja hyväksyy kaikki lisenssimateriaalit ja kokeet. Lisäksi se vaatii arvopaperi-ammattilaisia ​​rekisteröitymään FINRAan ja täyttämään täydennyskoulutusvaatimukset.

    FINRAn historia

    FINRA: n alkuperä voidaan jäljittää vuoden 1929 osakemarkkinoiden romahdukseen, kun hallituksen analyysi paljasti, että sääntelemättömillä arvopaperimarkkinoilla oli suuri merkitys sen aiheuttamisessa. Joten tulevaisuuden kaatumisen estämiseksi perustettiin useita uusia sääntelyjärjestöjä. Yksi näistä oli SEC ja toinen oli National Securities Dealers Association (NASD), josta tuli ensimmäinen arvopaperialan itsesääntelyjärjestö..

    Vuosikymmenien ajan NASD toimi pääasiassa sääntely- ja hallintoyksikönä, joka valvoi päivittäistä markkinoiden toimintaa ja valvoo määräyksiä. Heti kun tekniikka tuli saataville, NASD laajensi vaikutusvaltaansa:

    • NASD otti vuonna 1971 käyttöön uuden tyyppisen arvopaperikaupan alustan, joka tunnetaan nimellä NASDAQ (National Association of Securities Dealers Automated Quotations market). Markkinat kasvoivat nopeasti ja kilpailivat pörssien kanssa. Siitä tuli menopohja vakiintuneille yrityksille, jotka eivät pystyneet täyttämään kaupankäynnin vaatimuksia pörssissä.
    • Vuonna 1998 NASDAQ sulautui Amerikan pörssiin (AMEX) ja lopulta sulautui myös useimpien muiden amerikkalaisten pörssien joukkoon..
    • Kun NASD sulautui NYSE Regulation, Inc. -nimisen New Yorkin pörssin (NYSE) itsesääntelyosastoon, FINRA syntyi. NASD oli ollut arvopaperialan johtava itsesääntelyviranomainen vuoteen 2007 saakka. SEC hyväksyi sulautumisen 26. heinäkuuta 2007 ja kahdesta organisaatiosta tuli rahoitusalan sääntelyviranomainen. FINRA jatkaa kaikkien aiemmin NASD: lle osoitettujen toimintojen suorittamista painottaen sijoittajien koulutusta.

    Organisaatiorakenne

    FINRA on maan suurin itsesääntelyjärjestö, ja sillä on pääkonttori sekä New Yorkin kaupungissa että Washingtonissa, ja sillä on 20 ylimääräistä satelliittitoimistoa, jotka sijaitsevat koko Yhdysvalloissa. Näissä toimistoissa on noin 3000 kouluttajaa, järjestelmänvalvojaa ja sääntöjen noudattamiseen tähtäävää henkilöstöä. Tätä organisaatiota johtaa hallintoneuvosto, johon kuuluu:

    • Sekä FINRAn että NYSE Regulaation toimialan toimitusjohtajat
    • Yksitoista yleisön pääjohtajaa
    • Kymmenen arvopaperiteollisuuden pääjohtajaa

    Jälkimmäiseen 21 pääjohtajaan kuuluu:

    • Pohjajäsenen kuvernööri
    • Riippumattomien jälleenmyyjien / vakuutusyhtiöiden pääjohtaja
    • Kolme pääjohtajaa pienille yrityksille
    • Kolme pääjohtajaa suurille yrityksille
    • Yksi johtaja keskisuurille yrityksille

    FINRA: n jäsenet valitsevat yhtiön pääjohtajat kokoluokituksensa perusteella.

    rahoitus

    FINRA: n pääasialliset tulolähteet tulevat jäsenyritysten ja heidän työntekijöidensä maksamista maksuista ja palkkioista sekä sakkoista, jotka määrätään lainvastaisille vuosittain. Jäsenyrityksille arvioituihin vuosimaksuihin sisältyy perus- jäsenmaksu, palkkio, joka perustuu prosenttiosuuteen yrityksen bruttovuositulosta, ja palkkio jokaisesta yrityksessä työskentelevästä arvopapereista, joille on myönnetty lupa. Maksu arvioidaan myös jokaisesta yrityksen ylläpitämästä sivuliikkeestä. Tämä kaikki tuottaa melko penniäkään; FINRAn liikevaihto vuonna 2009 ylitti 750 miljoonaa dollaria.

    FINRA Sijoittajien koulutussäätiö

    Yksi FINRAn tärkeimmistä huolenaiheista on sijoittajakoulutus. Siksi sijoittajien koulutussäätiö (IEF) perustettiin vuonna 2003 keinona saavuttaa tämä tavoite. Nyt se on maan suurin sijoittajien koulutussäätiö.

    Säätiö on hyväksynyt yli 60 miljoonan dollarin arvosta apurahoja, tutkimushankkeita ja ohjelmia, joiden tarkoituksena on auttaa kouluttamaan ja suojaamaan sijoittajia ilmoittamalla heille arvopapereiden riskeistä, eduista ja ominaisuuksista yleensä ja erityisistä sijoituksista. Näitä apurahoja on käytetty myös tutkimaan sijoittajien käyttäytymistä auttamaan tulevia sijoittajia toistamaan menneisyyden virheet.

    IEF toimii myös yhdessä muiden voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kanssa tavoittaakseen yhteiskuntamme segmentit, jotka ovat usein taloudellisesti lukutaidottomia, kuten armeijan, lukion ja yliopisto-opiskelijat sekä eläkkeellä olevat tai sen lähellä olevat.

    Välimiesmenettely ja sovittelu

    FINRA vastaa myös suurimman ja ensisijaisen välitys- ja sovittelupalstan sponsoroinnista ja hallinnosta arvopaperiteollisuudessa. Kun esimerkiksi välittäjien ja asiakkaiden välillä syntyy riitoja, FINRA: n riitojenratkaisuprosessi on ensimmäinen keino, joka toteutetaan ennen kuin SEC tai liittovaltion tuomioistuimet osallistuvat asiaan. Itse asiassa ihannetapauksessa ja usein siviilioikeudelliset riidat ratkaistaan ​​Finran kautta, eikä lisätoimia tarvita.

    sovittelu

    Sovittelu on luonteeltaan vähemmän muodollista ja halvempaa kuin välimiesmenettely. Itse asiassa FINRA-sovittelijoilla ei ole laillista valtaa tehdä sitovia oikeudellisia päätöksiä. Niiden tarkoituksena on pikemminkin auttaa molempia osapuolia pääsemään vapaaehtoiseen sopimukseen. Sovittelumenettelyllä on seuraavat ominaisuudet:

    • Toisin kuin välimiesmenettelyssä, sovittelulla ei ole määrättyä rakennetta, ja se voi vaihdella suuresti käsiteltävänä olevan asian sekä sovittelijan tyylin ja persoonallisuuden mukaan. Joissain tapauksissa sovittelija voi toimia lähettiläänä vastustajien välillä, kun taas toisissa tapauksissa hän voi vaatia ryhmäkokousta.
    • Sovittelijan tehtävänä on viime kädessä auttaa molempia osapuolia näkemään asiat selkeästi ja ymmärtämään toisen näkökulmaa. Hänellä ei ole minkäänlaista todellista valtaa tai laillista valtaa sovitteluprosessin tulosten suhteen, mutta hän voi usein tarjota selkeän, ammattimaisen ja puolueettoman analyysin kummankin osapuolen tapauksesta. Tämä voi auttaa molempia osapuolia arvioimaan menestysmahdollisuuksiaan, jos ne päättävät jatkaa välimiesmenettelyä tai riita-asioita.
    • Sovittelu maksaa vähemmän kuin välimiesmenettely ja on huomattavasti halvempaa kuin riitojen ratkaiseminen tuomioistuimessa, vaikka monet osapuolet palkkaavat edelleen asianajajaa näiden menettelyjen aikana. Lisäksi noin 80% kaikista sovittelutapauksista ratkaistaan ​​jonkin verran onnistuneesti muutaman kuukauden kuluessa niiden aloittamisesta.

    välimiesmenettely

    Välimiesmenetelmä puolestaan ​​on paljon muodollisempi prosessi. Se on kuitenkin nopeampaa ja halvempaa kuin oikeudenkäynnit. Kummankin osapuolen on kuitenkin suostuttava menettämään kaikki vaatimukset toisilleen tuomioistuimessa ennen kuin tätä menettelyä voidaan käyttää. FINRA: n palveluksessa olevat välimiehet on koulutettu perusteellisesti asioissa, joita he johtavat, ja heidän tekemänsä päätökset ovat melkein aina lopullisia, ja niitä voidaan harvoin riitauttaa tuomioistuimessa. Arvopaperiteollisuudessa on muutama eri järjestö, jotka hoitavat välimiesmenettelyjä, mukaan lukien:

    • Chicagon optio-oikeuksien vaihto (CBOE)
    • Kansallinen pörssi
    • FINRAn riitojenratkaisuosasto

    Jokainen sponsori pitää luetteloa välimiehistä, joista se vetoaa, mutta välimiehet eivät ole sponsorin työntekijöitä, vaikka he saavatkin palkkion palveluistaan. Välimiesmenettelyä koskevat säännöt vaihtelevat jonkin verran sponsoreilta esimerkiksi välimiesten valitsemisesta ja siitä, ovatko menettelyt julkisia vai yksityisiä.

    Kaikki sponsorit käyttävät kuitenkin yhtenäistä välimiesmenettelysääntöä lopulta menettelyjensä hallinnassa. Tämä koodi sisältää 6 vuoden vanhentumisajan kaikille välimiesmenettelyyn johtaville tapahtumille tai tapahtumille, vaikka osavaltioiden tai muiden SRO: n mukaisia ​​lyhyempiä vanhentumissääntöjä voidaan soveltaa. Mitään välimiesvaatimusta, joka oikeudellisesti katsotaan ryhmäkanteeksi, ei voida käyttää välimiesmenettelyssä, ja tietystä summasta pienemmät vaatimukset johdetaan vähäisiä vaatimuksia koskevan prosessin kautta, joka on normaalin oikeudenkäynnin virtaviivaistettu versio..

    Ennen välimiesprosessin aloittamista on tapahduttava seuraava:

    1. Vaatimus on jätettävä, jota seuraa oikeudenkäynti, joka sisältää kaikki asiaankuuluvat ehdotukset, asiakirjat ja muut tiedot, jotka on annettava kaikille asianosaisille..
    2. Kantajan on allekirjoitettava toimitussopimus luopumisesta heidän laillisista oikeuksistaan ​​oikeudenkäyntiin ja maksettava asianmukainen hakemusmaksu.
    3. Kun vastaaja on saanut kantajalta kannekirjelmän, vastaajalla on 20 päivää aikaa vastata siihen vähäisiä vaatimuksia koskevassa asiassa ja 45 päivää muissa tapauksissa. Kantajalla on 10 päivää aikaa vastata vastakanteeseen.
    4. Osapuolet valitsevat menettelyn ajan ja paikan sekä välimiesten lukumäärän ja pätevyyden.

    Välimiehet valitaan sitten neutraaliluettelon valintajärjestelmän (NLSS) avulla. Tämä tuottaa luettelon mahdollisista välimiesistä tietyssä asiassa, josta osapuolet valitsevat henkilön tai henkilöt, joita he haluavat käyttää. Molemmilla osapuolilla on myös oikeus tehdä kirjallinen valitus välimiehelle menettelyn aikana.

    Haasteen syynä voi olla välimiehen näkyvä puolueellisuus tai mahdollisen eturistiriidan löytäminen tai hyväksyminen. Kummankin osapuolen odotetaan lisäksi tekevän yhteistyötä keskenään jaettaessa asiaan liittyviä tietoja. Vuonna 1999 saatiin käyttöön löytöopas, jossa hahmotellaan vaadittavat asiakirjat ja tiedot tietyissä tilanteissa.

    Välimiehet ovat myös valtuutettuja:

    • Anna todistajille haasteet
    • Pyydä asiakirjoja tai muita asiaankuuluvia tietoja
    • Aseta tarvittavat määräajat ja säännöt menettelyn eteenpäin viemiseksi ajoissa

    Itse kuulemismenettely koostuu seuraavista vaiheista:

    1. Molemmat osapuolet vannovat ja antavat aloituslausumansa.
    2. Kumpikin osapuoli esittelee tapauksensa käyttämällä asiakirjoja tai muita todisteita sekä tarvittaessa ristitutkimuksia.
    3. Vastavaatimuksia, vastaväitteitä ja päätelmiä esitetään.
    4. Välimiehen päätöksestä ilmoitetaan kirjallisesti molemmille osapuolille, jos välimiesten enemmistö allekirjoittaa sen, jos niitä on enemmän kuin yksi. Välimiehen on annettava ratkaisu 30 päivän kuluessa asian käsittelystä.

    Kaikki annetut tuomiot voidaan sitten antaa asianmukaisen lainkäyttövallan tuomioistuimelle perintää varten. Mutta tässä on huomattava, että vaikka välimiespäätöksiä tukevat viime kädessä osavaltion ja liittovaltion lait, monet niistä ovat perimättömiä, koska henkilö tai yritys, jonka on maksettava tuomio, on julistanut konkurssin.

    Muut valituskeinot

    Ne, jotka joutuvat jättämään vaatimusten mukaiset asiat, joihin ei liity välimiesmenettelyä, voivat ilmoittaa asiasta FINRA: n sijoittajien valituskeskukselle tai Ilmoittajan toimistolle. Valituskeskus tarjoaa foorumin asiakkaille ja arvopaperihenkilöstölle, jotta he voivat välittömästi ilmoittaa FINRA: lle epäilyttävistä toimista tai käytöksestä. Ilmoittajien toimistoon tulisi ottaa yhteyttä niillä, joilla on aineellisia todisteita arvopapereihin liittyvistä väärinkäytöksistä..

    Täytäntöönpano ja kirjanpito

    Ensimmäisenä puolustuslinjana korruptiota ja epäterveitä käytäntöjä vastaan ​​arvopaperimarkkinaalalla FINRAlla on huomattava valta panna asetukset ja päätökset täytäntöön seuraavilla tavoilla:

    • Sakkojen määrääminen rikoksentekijöille ja palkinnot loukkaantuneille
    • Keskeisiä tai toistuvia arvopaperiloukkauksia tekevien henkilöiden arvopapereiden lisenssien keskeyttäminen tai peruuttaminen
    • Jokaisen rekisteröidyn edustajan, muodon U-5 mukaisen kurinpitomenettelyn yksityiskohtainen kirjaaminen, joka voi varoittaa potentiaalisia asiakkaita ja työnantajia väärinkäytösten historiasta

    Nämä tietueet ovat saatavilla julkiseen tarkastukseen ja niihin pääsee BrokerCheck-portaalin kautta FINRAn verkkosivuilla. Kuka tahansa voi kirjautua sisään tälle sivustolle ja ladata heti raportin, josta käyvät ilmi minkä tahansa arvopapereita käyttävän yrityksen tai yrityksen ammatillinen tausta ja kurinpitomenettely, jolla on minkä tahansa tyyppinen arvopaperi lisenssi.

    Nämä raportit on laadittu arvopaperimarkkina-alan tietokeskuksesta, joka vastaanottaa arvopapereiden lisenssin jokaiselle henkilölle ja yritykselle rekisteröintilomakkeet. Tietokannassa on tällä hetkellä raportteja noin 1,3 miljoonasta rekisteröidystä edustajasta ja 17 000 yrityksestä, sekä aiemmista että nykyisistä.

    Lopullinen sana

    FINRAn sääntely- ja koulutustoimet ovat valtavia, jotta asiantuntijat eivät hyödynnä yksittäisiä kuluttajia erittäin erikoistuneilla alueilla. Jotkut kritisoivat kuitenkin FINRAn täytäntöönpanohaaraa heikkona etenkin SRO: n "incestuous-siteiden" takia alan ammattilaisille. Esimerkiksi Bernie Madoff toimi NASD: n varapuheenjohtajana aikana, jolloin hän laittomasti hoiti Ponzin järjestelmäänsä. Tässä mielessä FINRA itsesääntelyelimenä on epäonnistunut tehtävässään.

    Se tarjoaa kuitenkin edelleen arvokkaita palveluita ja opastusta sekä kansalaisille että arvopaperimarkkinoiden ammattilaisille, joita ei pidä alentaa, koska puutteelliset puutteet on korjattava..